Kettu

Varmistuin tänään, että sen täytyy olla kettu. Näyttää ehkä tavalliselta naiselta, mutta kun oikein tarkkaan sivusta katsoo, sen hampaat ovat kulmista terävät ja silmät siristyvät nauraessa oveliksi viiruiksi. Punainen tukka kiiltää väärällä tavalla. Ei mikään keski-ikäisen naisen henna-huuhtelu, siinä on jotain turkkimaista.

Sen ruumis on tanakka ja tasapaksu, mutta se liikkuu yllättävän kevyesti ja äänettömästi. Ilmestyy siihen taukotilan pöydän ääreen, kuin olisi saanut vainun jäniksestä. Sieraimet värisevät vähän.

Istuin toimistossa ja kuulin kuinka se kovaan ääneen haukkui Annelin ja sen neulepaidan. Hetken päästä se oli Annelin luona imartelemassa, että ihana paita. Anneli uskoi ja lähes heittäytyi selälleen kerjäämään rapsutuksia.

Minusta aamuisin kahvinkeittimen luona haiseekin villieläimiltä. En juo enää kahvia.