Kotiinpäin

Junan ikkunasta ei näy yhtään mitään, ihan vähän lunta välillä. Vieressä istuu ruskeasilmäinen poika. Pienen kokoinen ja hyvin topattu talvitakilla. Hukkuu sen sisään. Jalassa kuluneet lenkkarit, ei sukkia.

Sillä on matkalaukku penkin edessä, jalat mahtuvat juuri ja juuri. Punainen lentolaukku ja numeroyhdistelmä. Kuusi kahdeksan kahdeksan.

Poika ottaa kaksi suihkausta karkkisuihketta ja nappsauttaa laukun auki. Naps. Naps. Kummatkin soljet ja taas kiinni. Naps. Naps.

Minun paitani tuoksuu taas. Nuuhkin hihaa.

Viereisellä penkkirivillä istuu parrakas silmälasipäinen mies, joka tuijottaa minua liian pitkään. En katso sinne päin. Tuijotuksen vain tuntee. Kiskon hameen helmaa alemmas, vaikka se on ihan hyvin.

Poika viereiseltä paikalta nousee nopeasti ja lähtee. Matkalaukku jää penkin eteen. Katson ulos enkä näe mitään. Toivottavasti perilläkin olisi vähän lunta.

Parrakas mies juo jotain ruskeasta pullosta ja tuijottaa taas. Koetan olla huomaamatta.

Poika palaa takaisin Pepsi-pullon ja pillin kanssa. Napsauttaa laukun auki. Naps. Naps. Ja laittaa pullon sinne. Naps. Naps.

Korvissani lauletaan surullisesti winter, spring, summer or fall.

Poika kysyy, mikäs vaunu tämä onkaan. - Kymppi, vastaan. -Kymppi, no hyvä. Luulin, että olisin väärässä vaunussa, kun tuolla luki, että kolmonen.

All you have to do is call.

Napsnaps, laukku auki. Hörppy Pepsi-pullosta. Naps. Naps.
Hetken päästä poika nousee taas.

Minua ei itketä nyt. Minua ei itketä nyt.

Parrakas mies näyttää nukkuvan, sen kravatti ja pikkutakki eivät sovi yhteen.
Poika palaa takaisin sipsien kanssa.
Laukku auki. Naps. Naps.

Ihmiset vaunussa näyttävät väsyneiltä.
Minulla on ikävä.
Kaikista kaunein joululaulu soi korvissa ja minua itkettää sittenkin vähän.

Naps. Naps.