19.9.2005

Karkkibussi

Jos avaa karkkipussin täydessä ruuhkabussissa, voi olla varma, että se repeää ja karkit lentelevät ympäriinsä. Vaikka istuisi ikkunapaikalla ja koettaisi olla, niin kuin tässä istuu nyt joku toinen.

Hädissään tunkee suuhun liian monta syliin pudonnutta salmiakkia ja se alkaa yskittää.

Vieressä istuva mies, jolla on liian paljon partavettä, katselee muualle ja yrittää olla huomaamatta karkkeja, jotka ovat lentäneet sen syliin. Salmiakki polttaa kurkussa, mutta ei voi liikkua. Käsivarret ovat miehen kanssa yhteen painetut, niistä tuntee vieraan ihmisen hengityksen. On pakko yrittää pidätellä yskää ja hengittää samaan tahtiin.

Mies jää seuraavalla pysäkillä ja karkit kopisevat maahan. Mies näyttää kiusaantuneelta.

Äkkiä ennen kuin seuraavalta pysäkiltä tulee kukaan viereen istumaan on tungettava suuhun lisää karkkia. Niistettävä nenä. Lisää karkkia. Tarkistettava tekstiviestit. Lisää karkkia. Katsottava bussiaikataulua. Lisää karkkia. Taiteltava kaulaliina laukkuun. Lisää karkkia. tarkistettava tekstiviestit uudestaan. Lisää karkkia.

Kun bussi kaartaa omalle pysäkille karkkipussin pohjalla on kolme karkkia. Ne mahtuvat suuhun yhtä aikaa. Jättisäästö. Pahaolo.

6.9.2005

Salainen ystävä

Opettaja sekoittaa lappuja isossa kulhossa. Ensimäinen rivi saa aloittaa, ne nousevat vuorotellen ylös ja käyvät nostamassa pienen ruutupaperin, joka on taiteltu tiiviisti.
Omalla paikalla vasta saa avata, eikä vieressä istuvalle saa näyttää.
Kun on Oonan vuoro, opettajaa vetäisee kulhoa vähän ylöspäin ja se lappu mihin Oona meinaa tarttua karkaakin sormista.
Oona sieppaa nopeasti kiinni seuraavsta ja puristaa sen nyrkkiin ja palaa paikalleen.
Kädet lappua suojaten hän tirkistää nimeä joka lapussa lukee.
Se on Reetta. Voi itku.
Reetalla on pitkä tukka ja roikkukorvikset. Se määrää välitunnilla kuka joutuu pyörittäjäksi ja kuka jää kirkonrotaksi. Sen kiertovihkoon saa kirjottaa vaan ne joilla on jo ollut poikaystävä. Eikä riitä että on kerran tanssinut koulun diskossa hitaita vaan pitää olla pussannut roskiksilla. Juuri nyt sillä ei ole poikaystävää ja on siksi erityisen ilkeä kaikille luokan tytöille, jotka eivät kuulu sisäpiiriin.

Lappua ei voi vaihtaa. Ei voi edes sanoa että sai oman, kun se voi olla jo jollain. Lauri virnistelee ainakin sen näköisenä. Voi itku.

Opettaja on jakanut kaikki laput ja selittää mitä niille tehdään. Jokaisella on nyt oma salainen ystävä. Sille pitää tehdä mukavia asioita salaa. Hyviä tekoja. Välitunnilla ottaa mukaan leikkiin. Auttaa läksyissä. Voi kirjoittaa vaikka kirjeen.

Oona kirjoittaa kirjeen. Hei Reetta nähäänkö roskiksilla terv. L. Ja toisen kirjeen Lauri! Tuu välkällä roskiksille t. Reetta. Ja vie kirjeet luokan postilaatikkoon.

2.9.2005

Näkymätön

Odotan naulakon luona. Sen vääntynyt metalli tekee vääristymän perspektiiviin, maailma on vinossa.
Aulassa on vaaleanruskeita lokerokaappeja, ihan kuin huonossa high school -sarjassa. Ne on hankittu luomaan viihtyisää tunnelmaa ja auttamaan tavaroiden säilytyksessä.
Pelottavat tyypit riuhtovat niiden luukut auki ja sisältö levitellään kaiken kansan nähtäville.
Luistimet, verkkarit, matikan taulukot, vihreä pyyhe.
Kukaan ei uskalla säilyttää niissä mitään.

Keskellä ikkunaseinustaa istuu tuntivalvoja, se kysyy kuka ja mihin menossa ja koristelee päiväkirjavihkon marginaalit kuulakärkikynällä. Terkkui vaan ysi deen muijille.
Se ei onneksi huomaa.

Pitää hengittää äänettömästi. Sulautua naulakkoon. Muuttua lokerokaapiksi. Liikkua vain sentti kerrallaan. Sitten ne ei ehkä huomaa.

Vessan ovi on lähellä, sieltä heijastuu keltaisten kaakeleiden ja kylmän loisteputkivalon hohde. Siinä valossa kaikki näyttää rumalta, paitsi ne suositut tytöt, kun ne välitunnilla valloittavat peilit ja lisäävät hiuslakka ja ilmaa on vaikea hengittää.

Toiseksi viimeinen koppi on paras, sinne ei kukaan halua tulla. Kukaan ei huomaa jos oven vääntää lukkoon ja nostaa jalat ylös niin kengätkään ei näy.

Kello soi.

Laumat valuvat alas rappusia, kuin tulvavesi tai parvi heinäsirkkoja, tuhoavat tieltään heikot ja avuttomat. Niiden kimeät äänet ja kiljahdukset surisevat päässä, mutta jos oikein kovasti pinnistää ja sulkee silmät voi kuvitella olevansa turvassa.