Hommia

- Äiti tu parvekkeelle, täällä huutaa Vilma.
- No mitä?
- No että voiko Oona tulla meille leikkiin?
- Ei nyt kun äitillä on hommia.

-Äiti tu parvekkeelle, täällä huutaa Vilma.
- No mitä?
- No, että voiko Oona tulla meille nytten leikkiin?
- Ei kun äitillä on hommia.

-Äiti tu parvekkeelle, täällä huutaa Vilma.
- No mitä nyt?
- No että voiko Oona tulla meille kohta leikkiin?
- Ei. Äitihän sano, että äitillä on hommia.

- Äiti tu parvekkeelle, täällä huutaa Vilma.
- Mitä nyt taas?
- No että jos me leikittäs ihan hiljaa Vilman kanssa.
- Ei nyt, kun äitillä on hommia.

- Äiti tu parvekkeelle täällä huutaa Vilma.
- Nyt äitin pitäs tehä nää tärkeet hommat.
- Mutta kun voisko Oona tulla meille kattoon Salkkarit?
- Ei nyt kun äitillä on hommat vielä ihan kesken.

- Äiti tu parvekkeelle, täällä huutaa Vilma.
- Äiti ei saa kyllä yhtään hommia nyt tehtyä.
- No mutta jos Oona tulis niin me voitais pelata vaan tietsikkaa. se ois ihan hiljasta.
- Ei kun äiti tekee nyt hommia. Katotaan sitten vähän myöhemmin, jos äiti nyt saa rauhassa tehä nää hommat ihan loppuun.


--

- Vilma! Nyt kotio!
- Saako Oona nyt tulla meille?
- No ei nyt enää kun kello on jo vaikka mitä ja huomenna on kouluaamu.

Töissä

Tarja on työpaikan iloisin. Vaalea tukka ja rehevä ulkomuoto.
Se nauraa kovaan ääneen ja kertoo juttuja viikonlopun seikkailuistaan.
Se ei osaa pitää salaisuuksia ja saattaa olla joskus vähän tahditon, mutta ei koskaan tarkoita mitään pahaa.

Se rakastuu ja ihastuu uuteen mieheen joka toinen päivä, mutta on palannut lapsensa isän kanssa yhteen ainakin yhtä monta kertaa. Väliaikaisesti vain, sillä mies on huijari, mutta niin komea.

Lapsi on tarjalle tärkeä, Tarja seisoo sateessa jalkapallokentän laidalla ja kannustaa. Tarjan lapsella on puhtaat vaatteet, jos pyykkikone tänään ei täyty, Tarja pesee jo puhtaat vaatteet toiseen kertaan.

Tarja käy tavaratalon kosmetiikkaosatolla suihkuttamassa miesten partavesiä, eilisellä tanssittajalla oli varmasti juuri tätä tuoksua.

Töiden tekeminen on Tarjasta toissijaista, mutta se suhtautuu silti asiakkaihin lämmöllä ja juttelee mukavia kaikille. Tarjasta pidetään.


Anneli on työpaikan ilkein. Tumma tukka ja rehevä ulkomuoto. Se puhuu kovaan ääneen ja on omasta mielestään aina oikeassa. Se haluaa saada viimeisen sanan.

Anneli on pomon vanha ystävä, niinpä asiakkaiden valitukset eivät etene. Pomon mielestä Annelia pitää vain ymmärtää.

Annelilla ei ole lapsia, monta keskenmenoa kylläkin ja nyt jo liikaa ikää ja katkeruutta adoptiolapseen.

Palavereissa Anneli pitää pitkiä palopuheita, joissa latelee omia mielipiteitään ja odottaa kaikkien kuuntelevan ja olevan samaa mieltä. Kun joku toinen puhuu, kääntää Anneli selkänsä puhujaan päin ja irvistelee koko puheenvuoron ajan.

Uusille asiakkaille Anneli makeilee ja jälkeenpäin nauraa ja ivaa. Annelista on mukava itkettää sitä ujoa harjoittelijatyttöä, antaa sille liian isoja urakoita, käskyttää ja haukkua sitten.

Anneli käyttää valtaa työpaikalla ja tupakkapaikalla pomo ja Anneli päättävät asioista.

Anneli tekee työvuorot ja Annelin hampaisiin joutuneen kesäloma siirtyy ja oman lapsen kevätjuhlapäiväksi tai jalkapallon loppuottelua varten on turha toivoa aamuvuoroa.

Pomo katsoo toiseen suuntaan, se ei halua suututtaa Annelia, kun Anneli on pohjimmiltaan niin herkkä ihminen.

Yhteisenä suunnittelupäivänä kukaan ei edes nimettömänä uskalla kirjoitaa palutelappuun mitään Annelin vastaista, sillä Anneli tunnistaa käsialat ja muistaa kyllä ketkä eivät ole sen puolella.

Anneli inhoaa eniten Tarjaa, kun se on nauraa liikaa, on liian äänekäs, liian pidetty, liian räiskyvä, ihan liian.

Pomo ottaa Tarjan puhutteluun kun omailmoituspoissaolot lisääntyvät.
Työterveyshoitaja kirjoittaa Tarjalle pitkän sairausloman.
Tarja ei naura enää.