Ovella

Huomaan naapurin rouvan, kun lähestyn etuovea. Se kiskoo punaista lentolaukkua perässään. Kevyet keväiset kaupunkivaatteet, raskaat askeleet.
Jalkani ovat väsyneet ja hengitys tuntuu vielä vaikealta.
Selästä paitani on märkä ja nihkeä.

Ehdin ovelle ensimmäisenä, näen naapurin heijastuvan ulko-oven lasista.
En halua sanoa mitään, mutta olen liian kohtelias mennäkseni kylmästi sisään.
Teeskentelen, että kaivan avaimia housuntaskusta. Niinkuin aikaa menisi kauan.
Naapurin rouva ehtii myös samalle oven avaisulle ja hymyilee maireasti. Sen tekisi mieli puhua jotain, mutta nyökkään nopeasti ja pidän ovea auki hetken.

-Kiitos, se sanoo.
Hymyilen mekaanisesti ja juoksen rappuset ylös.
Avain on valmiina kädessäni ja menen sisään. Suljen oven nopeasti ja kokeilen kahvaa, se on lukossa.
Kuuntelen oven läpi kun naapurin rouva vetää punaisen lentolaukkunsa ylös.
Jokaisella rappusella laukku kolahtaa alakuloisesti.